No niin, se oli yhden meripäivän jälkeen edessä toinen Meksikon kohde, Cabo San Lucas, jota varten piti perehtyä normaalia tarkemmin "Passages" -julkaisuun, joka toimitettiin laivan hytteihin aina edellisiltana. Julkaisu kertoi aina seuraavan päivän satamasta olennaista infoa: parhaat nähtävyydet, sään, valuuttakurssin, taksien käytöstä jne. Ja nyt tämä Passages piti lukea tarkkaakin tarkemmin läpi sen vuoksi, että olimme omine nokkinemme menossa maihin, koska emme olleet saaneet laivayhtiön retkille paikkoja. Mutta ei siinä mitään, hyvä infopaketti oli annettuna ja kun perehdyimme Cabon tarjontaan, tiesimme, että ainakin lasipohjaveneajelulle pitäisi mennä tsekkaamaan Land's End, joka näkyy tuossa infolehtisen kannessakin. Paikka on siis Kalifornian niemimaan eteläkärki, jossa Cortésinmeri ja Tyynimeri kohtaavat. (Huom. mitkä hiekkarannat tuolla Land's Endissä onkaan!). Matkalla näkyisi kuulemma mm. pelikaanikivi, jossa pelikaanit tykkäävät lepäillä ja myös merileijonien köllöttelypaikka olisi tuolla kärjen kallioilla.
Aamu avattiin La Veranda -ravintolassa aamiaisella näissä upeissa maisemissa!
Mikäs tässä!
Satamaan päästiin pelastusvenekuljetuksella ja lähdimme kävelemään satamarantaa eteenpäin. Eipä aikaakaan, kun saimme perään myyjän ja toisen ja kolmannenkin, jotka olisivat heti vieneet meidät Land's Endiin veneajelulle. No päätettiin kuitenkin jatkaa matkaa eteenpäin ja tsekkailla vähän tilannetta, että miten kehittyy. Ensimmäiset matkahinnat olivat 20 dollaria per nenä. Ja osoittautui kyllä ihan viisaaksi vedoksi jatkaa matkaa ensimmäisiltä myyjiltä, koska hinta tippui lopulta puoleen tuosta, totta kai!
Sataman rantaa oli melko kuuma tallustella, taisi UV-indeksikin hipoa kännykän sääsovelluksen mukaan jossain kympissä! Aika pisteliäs aurinko.
Mutta kivannäköistä aluetta, ihania ravintoloita, joissa seafood oli melko suuressa roolissa.
Olisipa löytynyt FishSpakin, mutta se jäi tällä kertaa käymättä.
Pelikaani vilvoittelee vedessä ;)
Taidettiin bongata myös kuningaskalastaja vai mitä, eiks tää olekin sellainen?
Ja rantavesissä oli myös pilkullista kalaa...
...kuten myös keltaista kalaa. Eksoottista suomalaisille silmille!
Siinä taivallettiin rauhalliseen tahtiin ja katseltiin ympäristöä. Vastaan tuli toinen toistaan kivemman näköisiä ruokapaikkoja, kuten tuossa alla Baja Lobster Co., seafood grill ja oyster bar, namm! Vielä vaan ei tietty ollut ihan nälkä, kun oli juuri aamiaiset laivalla nautittu.
Ja täytyy sanoa, että kyllä mulla himppasen paha mieli tuli näiden hummereiden puolesta, kun noin ahtaassa kylpivät sakset sumppuun solmittuina yhdessä altaassa. :-(
Coronoiden jälkeen jatkoimme matkaa edelleen eteenpäin, kunnes tömpsähdimme sataman toiseen päätyyn, jossa oli uimarantakin. Kävelyä oli tullut varmaan yli pari kilsaa. Sieltä rannalta ostimme sitten sen Land's End veneretkenkin ja venettä odottaessamme istuimme päivänvarjojen alla ja ihastelimme näköalaa, jossa näkyi mm. laivamme.
Kova trafiikki kävi vesillä, kun veneretkiajeluiden lisäksi siellä viuhtoi laivamme pelastusvene kyyditsemässä eestaas laivalle ja rantaan ristelijöitä.
Lähtö veneelle tuli aivan ykskaks yllättäen ja kipitimme myyjän perässä veneen suuntaan. Sinne hoppasimme kyytiin ja lähdimme muiden veneiden sekaan. Jo heti oli aika selvää, että merenkäyti oli melko kova, isot aallot ja pärskeitä sinne tänne. Ei paljon siitä lasipohjasta tullut kurkittua syvyyksiin, vaan oli parempi pysyä keinunnassa mukana seuraamalla aaltoja.
Kurkistus Tyynenmeren puolelle
Lähestytään Land's Endiä ja sieltähän löytyi merijellonakin loikoilemasta.
Tää kyllä näytti mielestäni melko kuolleelta, liekö ollut sitä vai nou...
Mutta muistatteko postauksen alussa Land's Endin kuvaa Passagesin kannessa - siinä oli oi niin ihanat hiekkarannat näkösällä, vaan eipä ollutkaan nyt! Vesi oli ilmeisen korkealla, koska nämä biitsit olivat aivan veden vallassa.
The Arch - holvikaari, se on nyt tsekattu :)
Aika hurja oli tuo venereissu ja tuli ihan fiilis, että juu pysytelläänpä vaan tässä Cortésinmeren puolella - sen verran riehakas oli merenkäynti. Hienosti kuitenkin homma saatiin pakettiin ja veneenkuljettaja tiputti meidät uimarannalle aika lähelle sitä paikkaa, mihin aamulla olimme pelastusveneen kyydissä laivalta tulleet.
Pikaiset pulikoinnit tuli tässä vielä heitettyä - voin siis sanoa uineeni Cortésinmeressä, joka on kyllä melkein Tyyntämerta. Kylmääkin oli se vesi hrrr!
Uinnin jälkeen päätimme viettää vielä vähän aikaa maissa, jos löytäisimme sopivan lounaspaikan, niin sellaiselle olisi tilausta. Ja lähdimme taas käppäilemään satamarantaa eteenpäin.
Kaktuksia, totta kai!
Ja taas yksi Lobster House. Kiva sisäänkäynti.
Miekkakalapatsas Cabo San Lucasissa. Näimme muuten rantavedessä kalastusalusten vieressä yhden miekkakalaraadonkin lillumassa vedessä. Aikamoinen haju siitä levisi ympäriinsä.
Löytyihän se kiva lounaspaikkakin: italialainen Pan di Bacco. Sellaisia herkkuja että! Söimme alkuruoaksi mustekalarenkaat puoliksi ja varsinaiseksi lounaaksi salaatin.
Talo tarjosi alkupalaleivät.
Mustekalarinkulat, mums!
Siinäpä sitä tuli näin omatoimimatkailijanakin ihan kivasti keksittyä tekemistä Cabo San Lucasissa ja tuli nähtyä tärkeimpiä nähtävyyksiäkin. Onnistunut päivä kaikkinensa siis. Jonka jälkeen saimmekin orientoitua laivaelämään kokonaisen kolmen seuraavan päivän ajaksi ennen kuin olisimme seuraavassa satamassa, eli jo Jenkkien puolella San Franciscossa.
Pelikaani patsastelemassa laiturilla, kun odottelimme pelastusvenettä noutamaan meitä takaisin laivalle. On ne aikamoisia otuksia!
Siellä on portaat laskettuina, että pääsemme takaisin kyytiin.
Adiós Cabo San Lucas y México - toivottavasti näemme jälleen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti