Passage to Panama on maalissa, päätepysäkki Vancouver

Sunnuntai 9.7. aamulla olimme matkareitin ja -aikataulun mukaisesti Vancouverin satamassa. Väistämätöntä oli, että jouduimme poistumaan laivasta aamulla, mutta sitä ennen pääsimme vielä nauttimaan yhden kerran La Verandan aamiaisbuffasta. 

Port of Vancouver, saavutettu!

Once in a lifetime -kokemus oli nyt takana ja siinä riittää pureskeltavaa kyllä pitkäksi aikaa. Tällainen se turnee kokonaisuudessaan oli hytti-tv:n ruudulta kaapattuna:

Laivalla oli joka aamu jokin Breakfast Special, mutta itse olin sinnikkäästi pysytellyt tuoreissa hedelmissä ja munakokkelissa (joka oli muuten tähän mennessä parhainta maistamaani!). Poikkeus vahvistaa sen säännön, kun viimeisenä aamuna heittäydyin niin villiksi, että tilasin Eggs Benedictin Uuhhuh!

Tadaa! Tällä pötki pitkälle :D

Viimeiset aamuteet, nyyh

Ja sitten onkin jo suoriuduttu hotellillemme (Barclay, kuva alla). Hieman oli eri tasoa laivaan verrattuna, mutta kyllähän siinä lopulta yhden yön sai kulumaan. Olimme siis aamupäivästä tulleet ulos laivasta ja Barclay -hotelli sijaitsi aika keskeisellä paikalla Robson Streetillä, joten olimme perillä siellä melko nopeasti. Sehän tarkoitti myös sitä, ettei huoneemme ollut vielä laitettu valmiiksi, vaan jouduimme odottelemaan sitä joitain tunteja. Lähdimmekin sitten pikkukävelylle lähistölle katselemaan vähän millaista meininkiä Vancouver tarjoaisi. 

Ensimmäisenä rantaa kohti Coal Harbor Seawalkin suuntaan

Siellähän se Vancouverin pään "lentoasema" löytyi näille vesitasoille

Kävelimme Stanley Parkiin päin ja paljon oli katseltavaa 

vuoristoista huvivenesatamiin. Törmäsimme vielä
aussipariskuntaankin, joka oli ollut samalla risteilyllä kanssamme.

Terkut Vancouverista!

Lounasteltiin hotellin naapurissa Cora Breakfast & Lunch -ravintolassa. 

Mikä ihana lisäke: hedelmäsalaatti!

Vancouverissa riittää kyllä vehreyttä. Niin luonnonläheinen kaupunki ja siisti. Aika rauhassa vietimme sunnuntaina loppuillan ja suunnittelimme vähän mitä ehtisimme seuraavana päivänä kaupungissa kokea ennen pitkää lentoa Müncheniin. Jo risteilyllä olimme pitäneet hop-on hop-off -kiertoajeluita oivana tapana päästä pikaisesti tutustumaan kaupunkeihin, joten taitaisi olla myös Vancouverissa viisainta ottaa bussi alle ja hurautella sillä paikasta toiseen. 

Maanantaiaamu avattiin aamiaisella Robsonin ja Jervisin kulmalla ihan lähellä hotelliamme. Herkullinen munakas ja jälleen mehevä hedelmäsalaatti kylkeen. 

Aamiaispaikan vieressä sijaitsi kioski, joka myi lippuja hop-on hop-off -bussiin ja siitähän ne tiketit hankittiin helposti. Eipä aikaakaan, kun jo odottelimme bussia lähipysäkillä. 

Alkumatkalla ajelimme Stanley Parkiin ja sen Rose Gardeniin

Mikähän näiden toteemipaalujen tarina olikaan - joka tapauksessa 

toteemipaalupuisto löytyy Stanley Parkista.

Tyttö märkäpuvussa -patsas

The Lions Gate Bridge ja vesitasotaksi in action :)

"A-maze-ing Laughter", kuulut pronssiset nauravat patsaat 

Oikein kaupungin sponssaama graffiti-projekti

Jos vaan olisi ollut enemmän aikaa, 

niin vierailtavia paikkoja olisi piisannut.

Ja se oli sen bussiajelun loppu - ihana Vancouver!

SUMMA SUMMARUM

Moni kyseli risteily jälkeen, että tuntuiko reissu pitkältä ja miten sitä oikein jaksoi siellä laivalla ja täytyy sanoa, että ei ollut minkäänlaista ongelmaa whatsoever. Menoon ei oikein ehdi kyllästyä, kun aika tiheään on edessä uusia satamia ja meripäiviäkin uusissa maisemissa ja omine ohjelmineen. En oikein osaa sanoa, että missä vaiheessa tulisi edes raja vastaan, hmm. No ainakin siinä, että samalle risteilylle tuskin lähtisin uudestaan. Vaikka olisihan niissä satamissa muitakin maaretkiä tarjolla, joita voisi uudella kerralla mennä tutustelemaan. 

Ja jos miettii, että mikä oli parasta, niin itsellä ehkä ensimmäisenä nousee mieleen näin suomalaisin silmin kaikki luonnonihmeet, mitä saimme ihastella: delfiinejä, merikilpikonnia, miekkavalaita omissa oikeissa elinympäristöissään, kuten myös maissa krokotiilit, papukaijat ja kolibrit, joita sain ikuistettua kamerallakin. Ne oli kyllä hienoja. Ja tietty bucket list kasvoi vähintään muutamalla tarkemmin visiteerattavalla paikalla; San Francisco, Acapulco, Cartagena ja Vancouver nyt ainakin. 

-----

Näin se oli Vancouverin jälkeen edessä vielä lennähdys Euroopan mantereelle ja Münchenin pompulla Helsinkiin saakka. Jännittävää kyllä, alla kuvassa näkyvä Vancouver-München -reitti oli ajassa lähes yhtä pitkä kuin Frankfurt-Miami. Toisen kesto oli 10h 5min ja toisen 10h 15min. Tämä valtamerilento lennettiin jollain pienemmällä kuin A380:lla, jota pääsimme testimään toiseen suuntaan. Lento oli niin täynnä ja muu jengi oli ehtinyt tehdä niin ripeästi check-init, että istuimme koko pitkän lennon 10 rivin etäisyydellä toisistamme - ehkä sen juuri ja juuri kesti kolmen viikon risteilyn jälkeen :D

Noh, miltäs kuulosti turneemme?

Kuka arvaa, missä ollaan? No tietysti juuri laskeuduttu 

Helsinkiin tuttuakin tutumpaan lonkerokeliin!